Joskus 2005 jouluna mun isoisä (kutsutaan äijäksi) oli joulupukkina. Oltiin meidän pikkuserkkujen luona Lohjalla ja siellä oli niiden sukulaisia. Kun joulupukki tuli olohuoneeseen hihkaisin aika kovaa, että: "Huijaripukki, toi on Äijä!!". Siinä sitten äiti ja iskä ja isoäiti (kutsutaan muoriksi hyssytteli, että äläs huutele tollasia, kyllä se on oikea joulupukki. Ajattelin, että onks noi ihan tyhmiä, kyllä sen naamasta huomasi, kuka piileskeli parran takana.
2006 jouluna olin itse joulupukin apulaistonttu. Mun pikkuveli oli sillon 4 kuukauden ikäinen ja sillä oli "vaipat unohtunut kotiin". Lähettiin niitä sitten iskän kanssa "hakemaan" kotoa (asuttiin sillon puolen kilometrin päässä mummilta). Käytiin mummin kellarissa vaihtamassa vaatteet ja mentiin sisälle tonttuna ja joulupukkina. Kun oltiin jaettu lahjat, lähettiin taas kellarin vaatteiden vaihtoon. Äiti oli käskenyt laittaa poskipunaa, kun pukeudun tontuksi. Unohdin putsata posket ja poskipuna jäi poskille. Muutamille sitten kerroin, että punaiset posket tuli kotiin ja takaisin kävellessä, kun oli niin kylmä.
Meillä kävi tosi monta vuotta sellanen Tiina-Tonttu (täydellinen tyttö-tontun nimi), jota meillä kutsutaan nykyään äidiksi. Tiina-Tonttu laittoi joka päivä jonkun yllärin sellaseen laatikkoon. Siellä oli karkkia, hammasharjoja, palapelejä, joulukoristeita ja mitä milloinkin. Nyt kun pikkuvelikään ei usko enää pukkiin, ei Tiina-Tonttuakaan ole näkynyt.
Pari vuotta sitten oltiin sukulaisten kanssa viettämässä jouluaattoa. Meille oli tilattu sinne joulupukki. Mulla oli sillon kolme serkkua (4kk, 1v, 3v) ja mun piti ottaa se pienin syliin, kun meistä otettiin kuva. Se 1-vuotias istui pukin polvella ja oli ihan paniikissa, ku pelkäs. 3-vuotias seisoi pukin vieressä, eikä meinannut pysyä paikallaan, mun pikkuveli seisoi 3v. serkun takana ja yritti olla esimerkkinä 3-vuotiaalle. Mä seisoin reunassa serkku sylissä. Se mun serkku, ketä oli mun sylissä, pelkäs sitä joulupukkia ja räpiköi siinä sylissä, kun se halus pois sen joulupukin läheltä. No siitä kuvan otostahan ei sitten tullut mitään. Pari ihan siedettävää kuvaa onneksi tuli.
Kaikki varmaan muistaa Tapaninpäivän myrskyn. Olin sillon mun kummien luona, jotka asuu maalla. Sieltä meni sähköt neljäksi päiväksi. Oltiin ekana päivänä ihan paniikissa, että miten me saadaan vettä hevosille (niitä on n. 20) kun sähköt ei toimi ja on tosi kylmä, eli vettä ei voinut pitää astioissa, koska vesi jäätyi ja astia saattoi hajota. Ja jos vesi oli siinä kauan se tuli tosi kylmäksi hepoille, eikä ne halunnut juoda sitä. Käytiin aina kaupungilla (30min ajomatka) syömässä. Sitten siellä oli koiranpennut siinä iässä, että ne piti lähteä siruttamaan. Ajettiin sitten kuoppaista tietä sähkölankojen yli ja pennut vinkuu häkissä takakontissa. Koko matkan (20min).
Oli ihanaa olla kummien ja rakkaiden eläinten luona niin lähellä joulua, mutta myrsky ei ollut kiva. Kävin sillon myös ponillani kuutamoratsastuksella. Raukkaparka oli ihan peloissaan, kun kentällä lunta oli polviin asti ja oli ihan pimeää. Seuraavana päivänä sitä ei jännittänyt enää yhtään. Sillon mua jännitti, että kauanko pysyn tän formulan kyydissä. Satulaa ei ollut, koska ponin vanha satula jäi edellisille omistajille ja uutta ei ollut vielä ehditty hankkia.
Toivottavasti jaksoitte lukea!
Kertokaa teidän joulumuistoja, mitä on jäänyt mieleen.
Kertokaa teidän joulumuistoja, mitä on jäänyt mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti